Helsingissä järjestetään peräkkäisinä sunnuntaina kaksi jumalanpalvelusta, joissa molemmissa on yhtenä keskeisenä teemana luonto: 12.2. Reggaemessu Töölön kirkossa klo 18 ja 19.2. ekopaaston aloittava ekomessu Johanneksen kirkossa klo 10.
Luonto ja jumalanpalvelukset on kiehtova teema. Yhtäältä jokainen jumalanpalvelus ilmentää jonkinlaista luontonäkemystä ja luontosuhdetta. Sisällöt, kuten virsien sanat, raamatunkohdat ja liturgian sanamuodot, kertovat luontokäsityksistä. Monessa suomalaisessa virressä luonnonelementeillä on tärkeä osansa, ja nykyisessä liturgiassa on enemmän luontoon liittyviä sisältöjä kuin ennen jumalanpalvelusuudistusta.
Toisaalta jumalanpalveluksen toteuttajat pystyvät vaikuttamaan olennaisesti siihen, miten vahvasti luonto on läsnä jumalanpalveluksessa. Paitsi virsien ja sanojen valinnalla, myös koko tilalla on vaikutuksensa. On ihmisiä, joiden mielestä jumalanpalvelukset voi yhtä hyvin pitää vaikkapa ikkunattomassa kellarissa. Moni meistä ajattelee kuitenkin, että valo, alttarikukat, luonnonsymbolit ja joskus jopa luonnonympäristö ovat tärkeitä osia jumalanpalveluksesta.
Luontojumalanpalvelukseksi voi hyvällä omallatunnolla kutsua sellaista jumalanpalvelusta, jossa luonnon merkitys on ymmärretty. Tämä johtaa nykyisenä ympäristökriisin aikana nopeasti siihen, että myös tarvetta suojella luontoa sanoitetaan jumalanpalveluksessa. Ekomessu-sanalla lienee juuri tällainen käytännön suojelutoimintaan ohjaava sävy.
Reggae-ideologian taustalla on kaipuu oikeudenmukaisuuteen. Sorrettuilla on oikeus päästä vapauteen: niin sorretuilla ihmisillä kuin luontokappaleilla. Reggaemessussa tämä sanoma yhdistetään kristinuskon ydinsisältöihin: on hyvin kiinnostavaa nähdä, millainen kokemus pioneeriluonteisesta messusta (12.2.) tulee. Liturgina toimivalla Anssi Almgrenillä on pitkä kokemus paitsi reggaesta, myös kristillisestä ympäristökasvatuksesta Ekonisti-hankkeessa.
Ekopaaston aloittava ekomessu (19.2.) liittyy ekopaasto-kampanjaan (www.ekopaasto.fi), joka rakentaa jo aiemmin etenkin Helsingissä vietettyjen ekopaastojaksojen varaan. Uusi kampanja ja sivusto on selkeästi laajempi, ja sen takana on mielenkiintoinen yhteistyö sekä maallisten että kirkollisten toimijoiden välillä. On hienoa, että positiivisen uskonnonvapauden hengessä kyetään tekemään yhteistyötä julkisessa tilassa, yhteisesti sovituilla pelisäännöillä.
Ekomessun jälkeen jaetaankin tietoa ekopaastokampanjasta, jonka toteuttamiseen messua toimittavat Ilkka Sipiläinen ja Marjukka Laiho ovat osallistuneet. Vastikään vuoden papiksi valittu Sipiläinen on toiminut vuosikausia ympäristöasioiden puolesta Kirkkohallituksen yhteiskunnallisten asioiden sihteerinä. Laiho on toiminut vastuuhenkilönä kirkon Pyhä-painopisteestä (2010-2012), jossa yhtenä keskeisenä teemana on ollut luomakunta. Molemmat ovat mukana myös tuoreessa Onneksi on pyhä! Noin 52 tapaa viettää sunnuntai –teoksessa, joka tarjoaa ekomessun lisäksi muita vinkkejä ympäristöystävälliseen ja virkistävään pyhäpäivän viettoon.
Englanniksi on ilmestynyt erilaisia materiaaleja luontojumalanpalveluksiin liittyen, mutta suomeksi virikeaineistoa on alettu toden teolla tuottaa vasta viime vuosina. Poikien ja Tyttöjen Keskus PTK on valmistelemassa ”Metsäkirkkokäsikirjaa”, jossa myös itse olen mukana. Tavoitteena on tarjota käytännön vinkkejä ja jumalanpalveluksen teologiaa luontoon liittyen. Ennen kirjan ilmestymistä (tammikuu 2013) on tarjolla Kirkkohallituksen jumalanpalvelus- ja musiikkityön valmistamaa virikemateriaalia Luomakunnan sunnuntaihin ja myös metsäkirkkoihin.
Lähtekäämme yhdessä tutkimaan, miten jumalanpalvelukset menevät rohkeasti metsään – hyvällä tavalla!
