Luontokirkkovuosi – mitä uutta?

Uusi kirja tarjoaa teoriaa ja käytäntöä. Se käsittelee tavallista syvemmin luontosuhteen eri puolia, vuodenaikoja ja paikan merkitystä.

Olen saanut olla mukana tekemässä monenlaisia kristillisen ympäristökasvatuksen materiaaleja viime vuosina. Omalta osaltani Luonto ja Raamattu -kirjasta alkanut kehitys huipentuu tällä hetkellä Luontokirkkovuosi -teokseen. Kirjassa on mukana paljon tuliaisia etenkin Pohjois-Amerikasta, mutta myös esimerkiksi kansainvälisen A Rochan materiaaleista.

Hyppäsin lennosta mukaan vuonna 2010 projektiin, jonka työnimenä oli Metsäkirkkokäsikirja. PTK:ssa silloin töissä ollut Kati Jansa toimitti kirjaa, jollaista olin jo ehtinyt toivoa: hartauselämän ja luonnon yhteen tuovaa materiaalia. Muut mukanaolijat toivat kokemusta laajalta alalta. Essi Aarnio-Linnanvuori on kokenut ympäristökasvattaja, Hele Ali-Löytty nuorisotyön jalopuinen ammattilainen (ja partiossa paljon mukana) ja Heikki Ali-Löytty monipuolinen muusikko. Katin seuraajaksi PTK:een valittu Suvielise Nurmi toi mukaan pitkän ympäristöetiikan ja -toiminnan kokemuksensa.

Kirjanteko osoittautui pitkäksi prosessiksi, jossa oli monia vaiheita. Koko ajan säilyi alkuperäinen näky siitä, että kirjassa on sekä teoriataustaa pohdittavaksi että konkreettisia käytännön vinkkejä. Näkökulma laajeni koskemaan kaikenlaisia luontoon liittyviä hartauksia, sisällä ja ulkona. Lisäksi vuodenaikojen merkitys kirkkovuoden yhteydessä korostui entisestään ja lopulta siitä tuli kirjaa jäsentävä teema. Pohjois-Amerikan luterilaisten ekoteologien tuoreet teokset auttoivat pohdinnoissa, joihin lisäsimme suomalaisen ympäristön sovelluksia.

Ei liene yllättävää, että olen iloinen ja tyytyväinen lopputuloksesta, jonka eteen myös itse olen tehnyt paljon töitä. Tätä kirjaa pystyn rehellisesti ”markkinoimaan”: siinä on paljon uutta. Toimituskunnan harras toive on, että myös muut kokevat sen hyödylliseksi, ja että se saisi laajan käytön. Avaan tässä muutamia teemoja, jotka ovat nähdäkseni kirjan uutta antia.

1) Valmiita, monipuolisia hartauksia.
Vuodenaikojen mukaan on jaoteltu 24 hartauskokonaisuutta, joiden teemoja voi käyttää myös muina vuodenaikoina. Perusvaihtoehdon voi pitää vaikka suoraan kirjasta, minkä lisäksi toiminnallisia vaihtoehtoja on paljon.

2) Luontoon liittyvät teemat ovat vaihtelevia.
Halusimme tuoda luonnon kauneuden ja arvon lisäksi esiin myös pelottavan luonnon, vaikeat kysymykset liittyen luontoon ja kärsimykseen sekä ahdistuksen luonnon pilaantumisesta. Toki hallitsevana näkökulmana ovat, kuten kristinuskoon kuuluu, toivon ja ilon ja valon teemat. Mutta kirjassa otamme todesta elämän eri puolet.

3) Käytännön vinkkejä on koottu monipuolisesti yhteen.
Kirjassa on paljon käytännön vinkkejä, joita emme ainakaan tiedä olevan missään muualla. Nämä liittyvät hartauden rakenteeseen ja draaman kaareen, musiikin käyttöön ja yleensä elämyksellisiin metodeihin. Esimerkiksi lauluvinkkejä annetaan moniin eri kirjoihin, myös vasta ilmestyneeseen Lasten virsi -painokseen.

4) Jumalanpalveluksen teologiaa luontoon liittyen on tuotu maanläheiseksi.
Englanniksi on olemassa merkittäviä luterilaisia jumalanpalveluksen teologian esityksiä, joissa paneudutaan luonnon merkitykseen (Gordon Lathrop, Paul Santmire). Näiden teosten antia on nyt käännetty ja sovellettu suomeksi. Mukana on myös uunituoreita, kansainvälisestikin vielä vähän tunnettuja mutta raikkaita teoksia (Benjamin Stewart, Jeff Wild & Peter Bakken).

5) Vuodenaikojen, paikan ja luonnonelementtien merkitykseen kiinnitetään enemmän huomiota.
Kirjassa on paljon soveltavaa teologista pohdintaa näistä teemoista, jotka ovat kansainvälisestikin nousussa, mutta joita on toistaiseksi harvoin tuotu yhteen. Pyrin tekemään väitöskirjani valmistuttua lisätutkimusta paikan ja pyhiinvaelluksen teologioista, joiden antia on jo nyt tässä kirjassa. Yksi erityiskiinnostuksen kohteeni, hengellisten laulujen luontoon liittyvä symboliikka, tulee myös kirjassa esiin. Esimerkiksi päivänaikojen syvää vertauskuvallista merkitystä ja samalla konkreettisuutta pohditaan kirjan lopussa.

Kirjassa on lukuisia itselleni tärkeitä sisältöjä, mutta omista teksteistäni etummaiseksi nousee kaksi helmirukouksien sarjaa luontoon liittyen. Palattuani edelliseltä tutkimusmatkalta Pohjois-Amerikasta ja aikaeron vielä vaikuttaessa heräsin eräänä pimeänä adventtiajan aamuna ennen kuutta ja kirjoitin seuraavan parin tunnin aikana rukoussarjan, josta Suvielisen kommenttien innoittamana tein myös toisen, lyhyemmän version. Näissä rukouksissa tiivistyy (ainakin itselleni) Luontokirkkovuosi-kirjan viesti, suoraan käytännön hartauselämään nivoutuvalla tavalla.

Niin kuin aurinko nousee yön jälkeen
Niin kuin kevät nousee talven jälkeen
Niin kuin Kristus nousee kuoleman jälkeen
Jumala, nosta meidät elämään, valoon ja lämpöön.(Ylösnousemuksen helmirukous)


P.S. Lämmin kiitos kaikille, jotka ovat edesauttaneet kirjan synnyssä. Omia osuuksiani olen esimerkiksi kirjoittanut Bostonissa ullakkohuoneessa ja ideoinut Heponiemessä luontoretriittiä ohjatessa. Nuorten Keskus järjesti kaksipäiväisen Ekonisti-koulutuksen (kiitos Jaana, Eija & co.) keväällä 2010 ja kutsui minut sekä Essin ohjaamaan sitä Katin kanssa, mistä syntyivät monien nyt kirjassa olevien ideoiden juuret. NK:ta on myös kiittäminen siitä, että Luonto ja Raamattu -kirja lähti aikanaan liikkeelle. Kirkon tutkimuskeskuksen ja Suomen Akatemian osoittama kiinnostus akateemista ekoteologiaa kohtaan on sivutuotteena mahdollistanut tämänkin kirjan aineiston keräämistä. Vieraanvaraisuus ja keskustelut Pohjois-Amerikan kristittyjen kanssa ovat auttaneet ideoiden hedelmällistä kasvua. Pyhä Henki on ollut reilu. SDG.