Viime vuoden sivutoimiset kirjoitustyöt ovat vähitellen ilmestyneet. Tässä kootusti tietoa niistä.
Toistaiseksi merkittävin akateeminen tekstini ekoteologiasta, ennen väitöskirjaa, ilmestyi Modernin teologian suuntauksia –kirjassa. Artikkeli sisältää sellaistakin tietoa, jota ei väitöskirjaan tule, sillä artikkeli keskittyy yleisesityksen antamiseen. Kirjasta löydät tietoa myös monista muista kiinnostavista teologisista suuntauksista.
Eläimet ja kristinusko –materiaali antaa lyhyen yleisesityksen aiheesta, joka on usein jätetty paitsioon. Eläimet ovat kaikkialla ympärillämme, huomasimme sitä tai emme. Netistä löytyvästä vihkosesta löydät pohdittavaa ja vinkkejä kirjallisuudesta. Seurakuntien kasvatus- ja rippikoulutyötä varten on tehty myös tehtävämoniste. Toivottavasti Vihreät riparit –aate leviää edelleen!
Kristityt luonnon puolesta –lehden tuore numero esittelee kansainvälistä kristillistä ympäristötyötä. Erityisesittelyssä on A Rocha International, joka täytti 30 vuotta. Itse kirjoitin liuskekaasusta, joka on paljon haitallisempaa kuin suomalaisessa mediassa on tuotu esiin, sekä paikan teologiasta. Paikkojen merkitys avaa kiinnostavia näkökulmia aikojen muuttumiseen. Kuka laulaa nykyään kotiseutulauluja? Mistä löytyy enää persoonallisia huoltoasemia tai majataloja? Mitä paikkojen arvostus (tai sen puute) kertoo luonnon arvotuksesta?
Ennen joulua pusersin muutaman vieraskynän, jotka ilmestyivät alkuvuodesta. Hyvejohtajuus.fi –sivuston teksti keskittyy sivuston nimen mukaisiin teemoihin. Areiopagi.fi –nettilehti käsittelee luonnontieteiden ja kristinuskon suhdetta. Oma tekstini kertoo ekoteologian ja religion and science –alan suhteesta.
torstai 27. maaliskuuta 2014
maanantai 30. syyskuuta 2013
Ekoteologia -kurssi Helsingissä
Kristinusko ja ympäristökysymys –kurssi, Helsingin yliopisto, periodit 2–3
Mikä on kristinuskon ympäristöeettinen rooli?
Millaisia erilaisia kristillisiä ympäristökäsityksiä on?
Mitä kristilliset toimijat ovat tehneet käytännössä ympäristön suhteen?
Kurssi sisältää johdannon kristilliseen ympäristöajatteluun eli ekoteologiaan ja sen tutkimukseen. Toisella periodilla perehdytään ryhmätöiden avulla syvemmin eri teemoihin. Kurssi kuuluu systemaattisen teologian (ekumeniikka) opetukseen, mutta sisältää monitieteellisen painotuksen: eri teologisten oppialojen lisäksi yhteyksiä luodaan ympäristöhistoriaan, -etiikkaan, -filosofiaan ja -kasvatukseen.
Suoritustapana (5 op) ovat lyhyet luentotehtävät, ryhmätyöhön osallistuminen sekä loppuessee. On myös mahdollista sopia pienemmästä suoritusmäärästä. Kurssin tai sen osien sisällyttämisestä voi sopia ekumeniikan, sosiaalietiikan, dogmatiikan ja uskontotieteen opintoihin (sekä monitieteellisiin Henvi-opintoihin). Opettajana ekoteologian tutkija TM Panu Pihkala.
Kurssipaikka: Fabianinkatu 24, sh 135
Luennot ovat avoimia kaikille, mutta opintosuoritus vaatii ilmoittautumisen (WebOodi)
Kurssin ohjelma:
Periodi 2, johdantoluennot:
1. Johdatus kristilliseen ympäristöajatteluun ja sen tutkimukseen 30.10.
2. Ekoteologian historiallinen kehitys 6.11.
3. Ekoteologian eri suuntaukset 13.11.
4. Katolinen ekoteologia 20.11.
5. Ortodoksinen ekoteologia 27.11.
6. Protestanttinen ekoteologia 4.12.
7. Herätyskristillinen ekoteologia 11.12.
Periodi 3, ryhmätyöt ja syventämistä:
8. Ekologinen raamatuntutkimus ja agraariteologia 15.1.
9. Prosessiteologia (luonnontieteet ja kristinusko) 22.1.
10. Vapautuksen ekoteologiat (kontekstuaaliset ekoteologiat) 29.1.
11. Ekofeministinen teologia ja eläinteologia 5.2.
12. Suomalainen ekoteologia 12.2.
13. Ekoteologia, politiikka, etiikka ja taloustiede 19.2.
14. Yhteenveto ja palautekeskustelu 26.2.
Mikä on kristinuskon ympäristöeettinen rooli?
Millaisia erilaisia kristillisiä ympäristökäsityksiä on?
Mitä kristilliset toimijat ovat tehneet käytännössä ympäristön suhteen?
Kurssi sisältää johdannon kristilliseen ympäristöajatteluun eli ekoteologiaan ja sen tutkimukseen. Toisella periodilla perehdytään ryhmätöiden avulla syvemmin eri teemoihin. Kurssi kuuluu systemaattisen teologian (ekumeniikka) opetukseen, mutta sisältää monitieteellisen painotuksen: eri teologisten oppialojen lisäksi yhteyksiä luodaan ympäristöhistoriaan, -etiikkaan, -filosofiaan ja -kasvatukseen.
Suoritustapana (5 op) ovat lyhyet luentotehtävät, ryhmätyöhön osallistuminen sekä loppuessee. On myös mahdollista sopia pienemmästä suoritusmäärästä. Kurssin tai sen osien sisällyttämisestä voi sopia ekumeniikan, sosiaalietiikan, dogmatiikan ja uskontotieteen opintoihin (sekä monitieteellisiin Henvi-opintoihin). Opettajana ekoteologian tutkija TM Panu Pihkala.
Kurssipaikka: Fabianinkatu 24, sh 135
Luennot ovat avoimia kaikille, mutta opintosuoritus vaatii ilmoittautumisen (WebOodi)
Kurssin ohjelma:
Periodi 2, johdantoluennot:
1. Johdatus kristilliseen ympäristöajatteluun ja sen tutkimukseen 30.10.
2. Ekoteologian historiallinen kehitys 6.11.
3. Ekoteologian eri suuntaukset 13.11.
4. Katolinen ekoteologia 20.11.
5. Ortodoksinen ekoteologia 27.11.
6. Protestanttinen ekoteologia 4.12.
7. Herätyskristillinen ekoteologia 11.12.
Periodi 3, ryhmätyöt ja syventämistä:
8. Ekologinen raamatuntutkimus ja agraariteologia 15.1.
9. Prosessiteologia (luonnontieteet ja kristinusko) 22.1.
10. Vapautuksen ekoteologiat (kontekstuaaliset ekoteologiat) 29.1.
11. Ekofeministinen teologia ja eläinteologia 5.2.
12. Suomalainen ekoteologia 12.2.
13. Ekoteologia, politiikka, etiikka ja taloustiede 19.2.
14. Yhteenveto ja palautekeskustelu 26.2.
perjantai 24. toukokuuta 2013
Uusi lehti ilmestynyt kristinuskon ja luonnon suhteesta
Lehdistötiedote 24.5.2013
A Rocha – Kristityt luonnon puolesta ry.
Uusi lehti ilmestynyt kristinuskon ja luonnon suhteesta
Kansainvälisen kristillisen luonnonsuojelujärjestön A
Rochan Suomen osasto on aloittanut uuden lehden julkaisun. Kristityt luonnon
puolesta –internetlehti sisältää asiantuntija-artikkeleita, uutisia, tapahtumatietoja
ja kirja-arvioita. Lehti on ensimmäinen aihepiiriin keskittyvä suomenkielinen
julkaisu. Päätoimittajana toimii järjestön Suomen osaston puheenjohtaja,
ekoteologian tutkija Panu Pihkala ja taitosta vastaa Henri Samppala. Lehti on ladattavissa ilmaiseksi A Rochan kotisivuilta osoitteesta http://www.arocha.org/fi-fi/14030-DSY.html.
Tämän numeron teemana on Kristinusko ja luonto Suomessa.
Lehti sisältää historiakatsauksen, arviointia viime aikojen tapahtumista ja
julkaisuista sekä vision tulevaisuuden mahdollisuuksista.
Kansainvälisesti A Rocha toimii 19 maassa. Toiminta on
laajaa esimerkiksi Portugalissa ja Iso-Britanniassa. Järjestön nimi tulee
portugalinkielisestä kalliota tarkoittavasta sanasta, jolla on sekä luontoon
että kristinuskoon liittyvää symboliikkaa. Ensimmäinen A Rocha perustettiin
Portugaliin 30 vuotta sitten ja Suomen osasto vietti 10-vuotisjuhliaan viime
vuonna. Suomessa järjestö toimii tällä hetkellä täysin vapaaehtoisvoimin ja
keskittyy ympäristövaikuttamiseen, verkostoitumiseen ja tiedonvälitykseen. Toimintaa
pyritään kehittämään Helsingin, Turun ja Tampereen lisäksi myös muille
seuduille.
Lehden seuraavan numeron teemana tulee olemaan A Rochan
työ eri puolilla maailmaa. Suomalaisittain on mielenkiintoista, että Kanadan A
Rochan toiminnanjohtaja on suomalaistaustainen Markku Kostamo. Kansainvälisen
järjestön internet-sivut (www.arocha.org) tarjoavat uutisia, materiaaleja sekä lisätietoa.
Lisätietoa:
Puheenjohtaja Panu Pihkala, finland@arocha.org, 050-321
22 93
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Luontokirkkovuosi – mitä uutta?
Uusi kirja tarjoaa teoriaa ja käytäntöä. Se käsittelee tavallista syvemmin luontosuhteen eri puolia, vuodenaikoja ja paikan merkitystä.
Olen saanut olla mukana tekemässä monenlaisia kristillisen ympäristökasvatuksen materiaaleja viime vuosina. Omalta osaltani Luonto ja Raamattu -kirjasta alkanut kehitys huipentuu tällä hetkellä Luontokirkkovuosi -teokseen. Kirjassa on mukana paljon tuliaisia etenkin Pohjois-Amerikasta, mutta myös esimerkiksi kansainvälisen A Rochan materiaaleista.
Hyppäsin lennosta mukaan vuonna 2010 projektiin, jonka työnimenä oli Metsäkirkkokäsikirja. PTK:ssa silloin töissä ollut Kati Jansa toimitti kirjaa, jollaista olin jo ehtinyt toivoa: hartauselämän ja luonnon yhteen tuovaa materiaalia. Muut mukanaolijat toivat kokemusta laajalta alalta. Essi Aarnio-Linnanvuori on kokenut ympäristökasvattaja, Hele Ali-Löytty nuorisotyön jalopuinen ammattilainen (ja partiossa paljon mukana) ja Heikki Ali-Löytty monipuolinen muusikko. Katin seuraajaksi PTK:een valittu Suvielise Nurmi toi mukaan pitkän ympäristöetiikan ja -toiminnan kokemuksensa.
Kirjanteko osoittautui pitkäksi prosessiksi, jossa oli monia vaiheita. Koko ajan säilyi alkuperäinen näky siitä, että kirjassa on sekä teoriataustaa pohdittavaksi että konkreettisia käytännön vinkkejä. Näkökulma laajeni koskemaan kaikenlaisia luontoon liittyviä hartauksia, sisällä ja ulkona. Lisäksi vuodenaikojen merkitys kirkkovuoden yhteydessä korostui entisestään ja lopulta siitä tuli kirjaa jäsentävä teema. Pohjois-Amerikan luterilaisten ekoteologien tuoreet teokset auttoivat pohdinnoissa, joihin lisäsimme suomalaisen ympäristön sovelluksia.
Ei liene yllättävää, että olen iloinen ja tyytyväinen lopputuloksesta, jonka eteen myös itse olen tehnyt paljon töitä. Tätä kirjaa pystyn rehellisesti ”markkinoimaan”: siinä on paljon uutta. Toimituskunnan harras toive on, että myös muut kokevat sen hyödylliseksi, ja että se saisi laajan käytön. Avaan tässä muutamia teemoja, jotka ovat nähdäkseni kirjan uutta antia.
1) Valmiita, monipuolisia hartauksia.
Vuodenaikojen mukaan on jaoteltu 24 hartauskokonaisuutta, joiden teemoja voi käyttää myös muina vuodenaikoina. Perusvaihtoehdon voi pitää vaikka suoraan kirjasta, minkä lisäksi toiminnallisia vaihtoehtoja on paljon.
2) Luontoon liittyvät teemat ovat vaihtelevia.
Halusimme tuoda luonnon kauneuden ja arvon lisäksi esiin myös pelottavan luonnon, vaikeat kysymykset liittyen luontoon ja kärsimykseen sekä ahdistuksen luonnon pilaantumisesta. Toki hallitsevana näkökulmana ovat, kuten kristinuskoon kuuluu, toivon ja ilon ja valon teemat. Mutta kirjassa otamme todesta elämän eri puolet.
3) Käytännön vinkkejä on koottu monipuolisesti yhteen.
Kirjassa on paljon käytännön vinkkejä, joita emme ainakaan tiedä olevan missään muualla. Nämä liittyvät hartauden rakenteeseen ja draaman kaareen, musiikin käyttöön ja yleensä elämyksellisiin metodeihin. Esimerkiksi lauluvinkkejä annetaan moniin eri kirjoihin, myös vasta ilmestyneeseen Lasten virsi -painokseen.
4) Jumalanpalveluksen teologiaa luontoon liittyen on tuotu maanläheiseksi.
Englanniksi on olemassa merkittäviä luterilaisia jumalanpalveluksen teologian esityksiä, joissa paneudutaan luonnon merkitykseen (Gordon Lathrop, Paul Santmire). Näiden teosten antia on nyt käännetty ja sovellettu suomeksi. Mukana on myös uunituoreita, kansainvälisestikin vielä vähän tunnettuja mutta raikkaita teoksia (Benjamin Stewart, Jeff Wild & Peter Bakken).
5) Vuodenaikojen, paikan ja luonnonelementtien merkitykseen kiinnitetään enemmän huomiota.
Kirjassa on paljon soveltavaa teologista pohdintaa näistä teemoista, jotka ovat kansainvälisestikin nousussa, mutta joita on toistaiseksi harvoin tuotu yhteen. Pyrin tekemään väitöskirjani valmistuttua lisätutkimusta paikan ja pyhiinvaelluksen teologioista, joiden antia on jo nyt tässä kirjassa. Yksi erityiskiinnostuksen kohteeni, hengellisten laulujen luontoon liittyvä symboliikka, tulee myös kirjassa esiin. Esimerkiksi päivänaikojen syvää vertauskuvallista merkitystä ja samalla konkreettisuutta pohditaan kirjan lopussa.
Kirjassa on lukuisia itselleni tärkeitä sisältöjä, mutta omista teksteistäni etummaiseksi nousee kaksi helmirukouksien sarjaa luontoon liittyen. Palattuani edelliseltä tutkimusmatkalta Pohjois-Amerikasta ja aikaeron vielä vaikuttaessa heräsin eräänä pimeänä adventtiajan aamuna ennen kuutta ja kirjoitin seuraavan parin tunnin aikana rukoussarjan, josta Suvielisen kommenttien innoittamana tein myös toisen, lyhyemmän version. Näissä rukouksissa tiivistyy (ainakin itselleni) Luontokirkkovuosi-kirjan viesti, suoraan käytännön hartauselämään nivoutuvalla tavalla.
Niin kuin aurinko nousee yön jälkeen
Niin kuin kevät nousee talven jälkeen
Niin kuin Kristus nousee kuoleman jälkeen
Jumala, nosta meidät elämään, valoon ja lämpöön.(Ylösnousemuksen helmirukous)
P.S. Lämmin kiitos kaikille, jotka ovat edesauttaneet kirjan synnyssä. Omia osuuksiani olen esimerkiksi kirjoittanut Bostonissa ullakkohuoneessa ja ideoinut Heponiemessä luontoretriittiä ohjatessa. Nuorten Keskus järjesti kaksipäiväisen Ekonisti-koulutuksen (kiitos Jaana, Eija & co.) keväällä 2010 ja kutsui minut sekä Essin ohjaamaan sitä Katin kanssa, mistä syntyivät monien nyt kirjassa olevien ideoiden juuret. NK:ta on myös kiittäminen siitä, että Luonto ja Raamattu -kirja lähti aikanaan liikkeelle. Kirkon tutkimuskeskuksen ja Suomen Akatemian osoittama kiinnostus akateemista ekoteologiaa kohtaan on sivutuotteena mahdollistanut tämänkin kirjan aineiston keräämistä. Vieraanvaraisuus ja keskustelut Pohjois-Amerikan kristittyjen kanssa ovat auttaneet ideoiden hedelmällistä kasvua. Pyhä Henki on ollut reilu. SDG.
Olen saanut olla mukana tekemässä monenlaisia kristillisen ympäristökasvatuksen materiaaleja viime vuosina. Omalta osaltani Luonto ja Raamattu -kirjasta alkanut kehitys huipentuu tällä hetkellä Luontokirkkovuosi -teokseen. Kirjassa on mukana paljon tuliaisia etenkin Pohjois-Amerikasta, mutta myös esimerkiksi kansainvälisen A Rochan materiaaleista.
Hyppäsin lennosta mukaan vuonna 2010 projektiin, jonka työnimenä oli Metsäkirkkokäsikirja. PTK:ssa silloin töissä ollut Kati Jansa toimitti kirjaa, jollaista olin jo ehtinyt toivoa: hartauselämän ja luonnon yhteen tuovaa materiaalia. Muut mukanaolijat toivat kokemusta laajalta alalta. Essi Aarnio-Linnanvuori on kokenut ympäristökasvattaja, Hele Ali-Löytty nuorisotyön jalopuinen ammattilainen (ja partiossa paljon mukana) ja Heikki Ali-Löytty monipuolinen muusikko. Katin seuraajaksi PTK:een valittu Suvielise Nurmi toi mukaan pitkän ympäristöetiikan ja -toiminnan kokemuksensa.
Kirjanteko osoittautui pitkäksi prosessiksi, jossa oli monia vaiheita. Koko ajan säilyi alkuperäinen näky siitä, että kirjassa on sekä teoriataustaa pohdittavaksi että konkreettisia käytännön vinkkejä. Näkökulma laajeni koskemaan kaikenlaisia luontoon liittyviä hartauksia, sisällä ja ulkona. Lisäksi vuodenaikojen merkitys kirkkovuoden yhteydessä korostui entisestään ja lopulta siitä tuli kirjaa jäsentävä teema. Pohjois-Amerikan luterilaisten ekoteologien tuoreet teokset auttoivat pohdinnoissa, joihin lisäsimme suomalaisen ympäristön sovelluksia.
Ei liene yllättävää, että olen iloinen ja tyytyväinen lopputuloksesta, jonka eteen myös itse olen tehnyt paljon töitä. Tätä kirjaa pystyn rehellisesti ”markkinoimaan”: siinä on paljon uutta. Toimituskunnan harras toive on, että myös muut kokevat sen hyödylliseksi, ja että se saisi laajan käytön. Avaan tässä muutamia teemoja, jotka ovat nähdäkseni kirjan uutta antia.
1) Valmiita, monipuolisia hartauksia.
Vuodenaikojen mukaan on jaoteltu 24 hartauskokonaisuutta, joiden teemoja voi käyttää myös muina vuodenaikoina. Perusvaihtoehdon voi pitää vaikka suoraan kirjasta, minkä lisäksi toiminnallisia vaihtoehtoja on paljon.
2) Luontoon liittyvät teemat ovat vaihtelevia.
Halusimme tuoda luonnon kauneuden ja arvon lisäksi esiin myös pelottavan luonnon, vaikeat kysymykset liittyen luontoon ja kärsimykseen sekä ahdistuksen luonnon pilaantumisesta. Toki hallitsevana näkökulmana ovat, kuten kristinuskoon kuuluu, toivon ja ilon ja valon teemat. Mutta kirjassa otamme todesta elämän eri puolet.
3) Käytännön vinkkejä on koottu monipuolisesti yhteen.
Kirjassa on paljon käytännön vinkkejä, joita emme ainakaan tiedä olevan missään muualla. Nämä liittyvät hartauden rakenteeseen ja draaman kaareen, musiikin käyttöön ja yleensä elämyksellisiin metodeihin. Esimerkiksi lauluvinkkejä annetaan moniin eri kirjoihin, myös vasta ilmestyneeseen Lasten virsi -painokseen.
4) Jumalanpalveluksen teologiaa luontoon liittyen on tuotu maanläheiseksi.
Englanniksi on olemassa merkittäviä luterilaisia jumalanpalveluksen teologian esityksiä, joissa paneudutaan luonnon merkitykseen (Gordon Lathrop, Paul Santmire). Näiden teosten antia on nyt käännetty ja sovellettu suomeksi. Mukana on myös uunituoreita, kansainvälisestikin vielä vähän tunnettuja mutta raikkaita teoksia (Benjamin Stewart, Jeff Wild & Peter Bakken).
5) Vuodenaikojen, paikan ja luonnonelementtien merkitykseen kiinnitetään enemmän huomiota.
Kirjassa on paljon soveltavaa teologista pohdintaa näistä teemoista, jotka ovat kansainvälisestikin nousussa, mutta joita on toistaiseksi harvoin tuotu yhteen. Pyrin tekemään väitöskirjani valmistuttua lisätutkimusta paikan ja pyhiinvaelluksen teologioista, joiden antia on jo nyt tässä kirjassa. Yksi erityiskiinnostuksen kohteeni, hengellisten laulujen luontoon liittyvä symboliikka, tulee myös kirjassa esiin. Esimerkiksi päivänaikojen syvää vertauskuvallista merkitystä ja samalla konkreettisuutta pohditaan kirjan lopussa.
Kirjassa on lukuisia itselleni tärkeitä sisältöjä, mutta omista teksteistäni etummaiseksi nousee kaksi helmirukouksien sarjaa luontoon liittyen. Palattuani edelliseltä tutkimusmatkalta Pohjois-Amerikasta ja aikaeron vielä vaikuttaessa heräsin eräänä pimeänä adventtiajan aamuna ennen kuutta ja kirjoitin seuraavan parin tunnin aikana rukoussarjan, josta Suvielisen kommenttien innoittamana tein myös toisen, lyhyemmän version. Näissä rukouksissa tiivistyy (ainakin itselleni) Luontokirkkovuosi-kirjan viesti, suoraan käytännön hartauselämään nivoutuvalla tavalla.
Niin kuin aurinko nousee yön jälkeen
Niin kuin kevät nousee talven jälkeen
Niin kuin Kristus nousee kuoleman jälkeen
Jumala, nosta meidät elämään, valoon ja lämpöön.(Ylösnousemuksen helmirukous)
P.S. Lämmin kiitos kaikille, jotka ovat edesauttaneet kirjan synnyssä. Omia osuuksiani olen esimerkiksi kirjoittanut Bostonissa ullakkohuoneessa ja ideoinut Heponiemessä luontoretriittiä ohjatessa. Nuorten Keskus järjesti kaksipäiväisen Ekonisti-koulutuksen (kiitos Jaana, Eija & co.) keväällä 2010 ja kutsui minut sekä Essin ohjaamaan sitä Katin kanssa, mistä syntyivät monien nyt kirjassa olevien ideoiden juuret. NK:ta on myös kiittäminen siitä, että Luonto ja Raamattu -kirja lähti aikanaan liikkeelle. Kirkon tutkimuskeskuksen ja Suomen Akatemian osoittama kiinnostus akateemista ekoteologiaa kohtaan on sivutuotteena mahdollistanut tämänkin kirjan aineiston keräämistä. Vieraanvaraisuus ja keskustelut Pohjois-Amerikan kristittyjen kanssa ovat auttaneet ideoiden hedelmällistä kasvua. Pyhä Henki on ollut reilu. SDG.
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
Luontoon liittyviä jumalanpalveluksia
Helsingissä järjestetään peräkkäisinä sunnuntaina kaksi jumalanpalvelusta, joissa molemmissa on yhtenä keskeisenä teemana luonto: 12.2. Reggaemessu Töölön kirkossa klo 18 ja 19.2. ekopaaston aloittava ekomessu Johanneksen kirkossa klo 10.
Luonto ja jumalanpalvelukset on kiehtova teema. Yhtäältä jokainen jumalanpalvelus ilmentää jonkinlaista luontonäkemystä ja luontosuhdetta. Sisällöt, kuten virsien sanat, raamatunkohdat ja liturgian sanamuodot, kertovat luontokäsityksistä. Monessa suomalaisessa virressä luonnonelementeillä on tärkeä osansa, ja nykyisessä liturgiassa on enemmän luontoon liittyviä sisältöjä kuin ennen jumalanpalvelusuudistusta.
Toisaalta jumalanpalveluksen toteuttajat pystyvät vaikuttamaan olennaisesti siihen, miten vahvasti luonto on läsnä jumalanpalveluksessa. Paitsi virsien ja sanojen valinnalla, myös koko tilalla on vaikutuksensa. On ihmisiä, joiden mielestä jumalanpalvelukset voi yhtä hyvin pitää vaikkapa ikkunattomassa kellarissa. Moni meistä ajattelee kuitenkin, että valo, alttarikukat, luonnonsymbolit ja joskus jopa luonnonympäristö ovat tärkeitä osia jumalanpalveluksesta.
Luontojumalanpalvelukseksi voi hyvällä omallatunnolla kutsua sellaista jumalanpalvelusta, jossa luonnon merkitys on ymmärretty. Tämä johtaa nykyisenä ympäristökriisin aikana nopeasti siihen, että myös tarvetta suojella luontoa sanoitetaan jumalanpalveluksessa. Ekomessu-sanalla lienee juuri tällainen käytännön suojelutoimintaan ohjaava sävy.
Reggae-ideologian taustalla on kaipuu oikeudenmukaisuuteen. Sorrettuilla on oikeus päästä vapauteen: niin sorretuilla ihmisillä kuin luontokappaleilla. Reggaemessussa tämä sanoma yhdistetään kristinuskon ydinsisältöihin: on hyvin kiinnostavaa nähdä, millainen kokemus pioneeriluonteisesta messusta (12.2.) tulee. Liturgina toimivalla Anssi Almgrenillä on pitkä kokemus paitsi reggaesta, myös kristillisestä ympäristökasvatuksesta Ekonisti-hankkeessa.
Ekopaaston aloittava ekomessu (19.2.) liittyy ekopaasto-kampanjaan (www.ekopaasto.fi), joka rakentaa jo aiemmin etenkin Helsingissä vietettyjen ekopaastojaksojen varaan. Uusi kampanja ja sivusto on selkeästi laajempi, ja sen takana on mielenkiintoinen yhteistyö sekä maallisten että kirkollisten toimijoiden välillä. On hienoa, että positiivisen uskonnonvapauden hengessä kyetään tekemään yhteistyötä julkisessa tilassa, yhteisesti sovituilla pelisäännöillä.
Ekomessun jälkeen jaetaankin tietoa ekopaastokampanjasta, jonka toteuttamiseen messua toimittavat Ilkka Sipiläinen ja Marjukka Laiho ovat osallistuneet. Vastikään vuoden papiksi valittu Sipiläinen on toiminut vuosikausia ympäristöasioiden puolesta Kirkkohallituksen yhteiskunnallisten asioiden sihteerinä. Laiho on toiminut vastuuhenkilönä kirkon Pyhä-painopisteestä (2010-2012), jossa yhtenä keskeisenä teemana on ollut luomakunta. Molemmat ovat mukana myös tuoreessa Onneksi on pyhä! Noin 52 tapaa viettää sunnuntai –teoksessa, joka tarjoaa ekomessun lisäksi muita vinkkejä ympäristöystävälliseen ja virkistävään pyhäpäivän viettoon.
Englanniksi on ilmestynyt erilaisia materiaaleja luontojumalanpalveluksiin liittyen, mutta suomeksi virikeaineistoa on alettu toden teolla tuottaa vasta viime vuosina. Poikien ja Tyttöjen Keskus PTK on valmistelemassa ”Metsäkirkkokäsikirjaa”, jossa myös itse olen mukana. Tavoitteena on tarjota käytännön vinkkejä ja jumalanpalveluksen teologiaa luontoon liittyen. Ennen kirjan ilmestymistä (tammikuu 2013) on tarjolla Kirkkohallituksen jumalanpalvelus- ja musiikkityön valmistamaa virikemateriaalia Luomakunnan sunnuntaihin ja myös metsäkirkkoihin.
Lähtekäämme yhdessä tutkimaan, miten jumalanpalvelukset menevät rohkeasti metsään – hyvällä tavalla!
sunnuntai 15. tammikuuta 2012
Luentosarja ekoteologiasta keväällä 2012
Torstaisin 19.1. - 3.5., klo 12.15 -13.45, Helsingin yliopiston Päärakennus Sali 8
Osa 1, periodi 3: johdantoluennot
Panu Pihkala
1. Kristillisen ympäristöajattelun kehitys 19.1.
2. Ekoteologian lähtökohdat ja suuntaukset 26.1.
3. Ympäristöetiikka ja kristillinen ympäristöajattelu 2.2., mukana Suvielise Nurmi
4. Teologiset perustelut ja toiminta: katolisuus 9.2.
5. Teologiset perustelut ja toiminta: ortodoksisuus 16.2.
6. Teologiset perustelut ja toiminta: protestanttisuus 23.2.
7. Teologiset perustelut ja toiminta: herätyskristillisyys 1.3.
Osa 2, periodi 4: syvemmälle teemoihin, opiskelijoiden ryhmätöitä
Panu Pihkala, Heikki Pesonen
8. Ekologinen raamatuntutkimus 15.3
9. Prosessiteologia (luonnontieteet ja kristinusko) 22.3.
10. Vapautuksen ekoteologiat (kontekstuaaliset ekoteologiat) 29.3.
11. Ekofeministinen teologia 12.4.
12. Suomalaisen kristillisen ympäristöajattelun historia 19.4.
13. Ekoteologia, politiikka, etiikka ja taloustiede: käytännön kysymyksiä 26.4.
14. Yhteenveto ja palautekeskustelu 3.5.
HUOM! ei luentoja 8.3. (väliviikko), 5.4. (pääsiäinen)
Perustiedot:
Keväällä 2012 on pitkästä aikaa tarjolla opetusta ekoteologiasta ja uskontotieteellisestä ympäristötutkimuksesta. Kurssi antaa sekä perustiedot että syventävää tietoa kristillisestä ympäristöajattelusta. Käsiteltäviä aihealueita ovat eri kirkkokuntien ekoteologiat, erilaiset temaattiset ekoteologiat kuten prosessiteologia ja ekofeministinen teologia, sekä erilaiset käytännön ympäristöetiikkaan liittyvät kannanotot. Kurssi soveltuu sekä teologisen tiedekunnan että muiden tiedekuntien opiskelijoille, ja se on mahdollista liittää osaksi monitieteellisiä HENVI-ympäristöopintoja. Kurssi toteutetaan systemaattisen teologian (ekumeniikka, ekoteologia) ja uskontotieteen oppiaineiden yhteistyönä.
Kurssin toista osaa (periodia 4) varten opiskelijat tuottavat ryhmissä pienoistutkimuksen, jossa he syventyvät johonkin kurssilla käsiteltävien aiheiden osa-alueeseen. Kurssin ensimmäisen osan (periodi 3) aikana esitellään toisessa osassa työstettäviä tutkimusaiheita. Opiskelijat esittelevät tutkimuksensa powerpoint -esityksinä, joiden pohjalta keskustellaan opettajien johdolla. Kurssin loppusuorituksena toimii essee, jossa opiskelijat syventävät jotain ryhmätyössä käsitellyn aihepiirin näkökulmaa. Lisäksi on mahdollisuus suorittaa kirjallisuutta maksimissaan 5 opintopisteen verran.
Teologisen tiedekunnan opiskelijat voivat korvata 5 op:n kurssisuorituksella seuraavia systemaattisen teologian opintoja:
Ekumeniikan ja teologisen etiikan & sosiaalietiikan aine- ja syventäviä opintoja, teologisen etiikan ja sekä dogmatiikan opintojaksoista DOG350 Dogmatiikan perusteet ja yleinen luonne ja DOG360 Dogmatiikan erityiskysymyksiä, kohtaa dogmi- ja teologianhistoriaa.
Osa 1, periodi 3: johdantoluennot
Panu Pihkala
1. Kristillisen ympäristöajattelun kehitys 19.1.
2. Ekoteologian lähtökohdat ja suuntaukset 26.1.
3. Ympäristöetiikka ja kristillinen ympäristöajattelu 2.2., mukana Suvielise Nurmi
4. Teologiset perustelut ja toiminta: katolisuus 9.2.
5. Teologiset perustelut ja toiminta: ortodoksisuus 16.2.
6. Teologiset perustelut ja toiminta: protestanttisuus 23.2.
7. Teologiset perustelut ja toiminta: herätyskristillisyys 1.3.
Osa 2, periodi 4: syvemmälle teemoihin, opiskelijoiden ryhmätöitä
Panu Pihkala, Heikki Pesonen
8. Ekologinen raamatuntutkimus 15.3
9. Prosessiteologia (luonnontieteet ja kristinusko) 22.3.
10. Vapautuksen ekoteologiat (kontekstuaaliset ekoteologiat) 29.3.
11. Ekofeministinen teologia 12.4.
12. Suomalaisen kristillisen ympäristöajattelun historia 19.4.
13. Ekoteologia, politiikka, etiikka ja taloustiede: käytännön kysymyksiä 26.4.
14. Yhteenveto ja palautekeskustelu 3.5.
HUOM! ei luentoja 8.3. (väliviikko), 5.4. (pääsiäinen)
Perustiedot:
Keväällä 2012 on pitkästä aikaa tarjolla opetusta ekoteologiasta ja uskontotieteellisestä ympäristötutkimuksesta. Kurssi antaa sekä perustiedot että syventävää tietoa kristillisestä ympäristöajattelusta. Käsiteltäviä aihealueita ovat eri kirkkokuntien ekoteologiat, erilaiset temaattiset ekoteologiat kuten prosessiteologia ja ekofeministinen teologia, sekä erilaiset käytännön ympäristöetiikkaan liittyvät kannanotot. Kurssi soveltuu sekä teologisen tiedekunnan että muiden tiedekuntien opiskelijoille, ja se on mahdollista liittää osaksi monitieteellisiä HENVI-ympäristöopintoja. Kurssi toteutetaan systemaattisen teologian (ekumeniikka, ekoteologia) ja uskontotieteen oppiaineiden yhteistyönä.
Kurssin toista osaa (periodia 4) varten opiskelijat tuottavat ryhmissä pienoistutkimuksen, jossa he syventyvät johonkin kurssilla käsiteltävien aiheiden osa-alueeseen. Kurssin ensimmäisen osan (periodi 3) aikana esitellään toisessa osassa työstettäviä tutkimusaiheita. Opiskelijat esittelevät tutkimuksensa powerpoint -esityksinä, joiden pohjalta keskustellaan opettajien johdolla. Kurssin loppusuorituksena toimii essee, jossa opiskelijat syventävät jotain ryhmätyössä käsitellyn aihepiirin näkökulmaa. Lisäksi on mahdollisuus suorittaa kirjallisuutta maksimissaan 5 opintopisteen verran.
Teologisen tiedekunnan opiskelijat voivat korvata 5 op:n kurssisuorituksella seuraavia systemaattisen teologian opintoja:
Ekumeniikan ja teologisen etiikan & sosiaalietiikan aine- ja syventäviä opintoja, teologisen etiikan ja sekä dogmatiikan opintojaksoista DOG350 Dogmatiikan perusteet ja yleinen luonne ja DOG360 Dogmatiikan erityiskysymyksiä, kohtaa dogmi- ja teologianhistoriaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)